Yksi vuoden perinteistä eli Kadonneen joululevyn metsästys meni taas. Joka vuosi se yllättää, vaikka tietää suht tarkalleen ajankohdan jolloin se tulee. Kolme tuntinen vierähti mukavasti, vaikka elämän raadollisuus tuli ikävällä tavalla liikennetiedoituksilla esille. Kappalevalinnat olivat jälleen kerran oivia ja vaikka kuinka Eppu Normaalin Heinillä härkien-version on tuttu, niin pääsi se ilahduttamaan rääväsuisellisuudellaan. Nam. Mikäli ohjelma meni ohi, löytyy se YLE Areenasta vielä vajaan kuukauden.
Pienenä perinteenä olen yrittänyt tehdä ohjelmassa esitetyistä kappaleista jonkin näköistä joulutarinaa, poimimalla kappaleista sanoja ja lauseita sieltä täältä. Tänä vuonna tehtävä osoittautui vaikeaksi, mutta pienimuotoinen tarina kuitenkin syntyi. Tässä tämän vuoden tarina, olkaa hyvä!
Lassin joulu (teksti; eri esittäjät)
Talvi on tullut pohjolaan taas. Yön
kylmä tuuli puhaltaa; on jäätyneet niityt, on jäätyneet maat. Jerusalemissa
vaisu pyhä ilta, Jeesus karannut, suntio ekstaasissa ja äiti lapselleen toivoo
keppeet mullat. Mistä johtuu viivytys kun pukkia ei näy? Lassi-pojan lahjoilta
nyt jättää.
Köyhä isi läks liiteriin. Vieraiden
ilmeet hämmentää. ”Taasko se on jouluaattona kännissä, heijailee kuin enkelit,
hiipii ja sukeltaa, kirkastuu ja yöhön rynnistää”?
Ovikello soi joulun alla illan suussa.
On joulun pelko täällä taas. Joulumieli punnitaan kun joulupukki kolkuttaa,
joulunaluspaniikki pahenee. Pystytkö pukin silmiin katsomaan?
Isi jemmas parran liiteriin. Kuusen
latvaan kirkkaan tähden voin mä ripustaa. Enkelparven tie, kohta luokse Lassin
vie. Lahjat saatiin ja joulu ohi, hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti